Vihdoinkin. Uskalsimpas lähteä tälle nuken tekemisen saloihin. Kaikkea sitä oppii ja taitaa kun vaan ryhtyy toimeen. Eniten pelotti... epäonnistuminen. Mutta syteen tai saveen eihän siinä mitään häviä jos kokeilee. Toinen ongelmani on myös liika periaatteellisuus. Haluaisin käyttää vain luonnon materiaaleja, mutta onneksi alan hellittää niin että voin iloisena keskittyä toteuttamaan itseäni pilkunviilaamisen sijaan.
Olen rakastunut!
Tässä siis Kuusamon peikkokantaan kuuluva yksilö.
Hänen nimensä on Aisa. Näin hän minulle tekovaiheessa kertoi. Kävin Googlettaa että mitä se Aisa oikeen tarkoittaa (liian vanha sana minun sukupolvelleni vissiin) ja sieltähän tuli :
"Perinteisesti aisa on ollut esimerkiksi hevosreen tai kärryn osa, joka hevosen länkiin kiinnitettynä on toiminut vetoelimenä."
Tämä yksilö taitaa toimia vetojuhtana monen muun yksilön syntymiselle. Ainakin itse tulkitsen näin.
Ajattelin vielä maalata kasvoja, mutta voi olla että se jää enimmäkseen seuraavalle kerralle, pidän häntä valmiina tällaisenaan.
Hänen iästään en osaa sanoa, saattaa olla hyvinkin vahnha, saattaa olla nuori. Iho on tuollainen juovikas läpi elämän.
Kyseinen kaveri on vielä ihanampi irl kuin mitä kuvat välittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti